Matkailuautolla reissussa

Mutta vuorille kylläkin. Olipa taas hyvä idea. Lähtiessä taisin ihan tosissani sanoa että laitanko pitkän paidan takin alle? Siitä alle tunti ja ukko tärisi ajaessaan kuin viimeisiään vetelevä pesukone loppulinkouksessa! En osaa sanoa koska olisi kylmänyt noin paljon? Ehkä silloin kun vein bemaria Liperiin talvisäilöön ja Imatralta eteenpäin oli 7 astetta ja vihmoi vettä? Nyt lämpötilan huomattava muutos tapahtui vuorilla, kun vaihdettiin Malagan piiristä Granadan vastaavaan, 6 astetta näytti puhelimen mukaan ja kova tuuli. Vähön ennen sitä alkoi myös arveluttamaan että riittääkö bensa? 2/10 näytti tankki. Sitten alkoi vielä näyttämään että kohta sataa ja lujaa, onneksi siltä vältyttiin. Pakko oli kuitenkin pysähtyä haarahypyille ja hieromaan ihoa. Välillä kyllä tuntui että hivenen irtoan ruumiistani, tai ehkä se oli juuri toisinpäin? Mutta tunne lienee ollut molemminpuolinen.

Kohteena meillä oli Alhaman kuumat lähteet, eli odotusarvo oli kova että kohta lämpimään altaaseen muhimaan. No perille kun päästiin niin siellähän oli jo paikalliset pötköllään ja parhailla paikoilla lämpimän veden kohdalla, eikä mitään paikkaa missä vaihtaa uikkarit. Pusikkoon! Sitten viimein helpottava pulahdus. Hetken se helpotti, kunnes tajusi että tämä on ehkä 32 asteista, vähän kuin palju olisi päässyt jäähtymään. No, ei auttanut, lämpimämpi sekin kuin ulkoilma.

Oli sen verta kylmä että unohdin kokonaan ottaa edes valokuvaa. Tätä ei siis tapahtunut?

Menomatkalla pysähdyttiin muuten kivassa lähikuppilassa, suolaiset churrot ja joku leipä, pari kuppia kahvia ihan lämmityksen vuoksi! Se oli mukava keidas kylmyyden keskellä. Vaikka tuskin siellä lämmitys päällä oli, ero tuntui vaan niin huomattavalta ettei siitä välittänyt.

Paluumatka olikin jo yhtä juhlaa ja meni puolet nopeammin, kun elämä ei tuntunutkaan koko ajan huonommalta vaan odotusarvo oli että koko ajan lämpiää. Jossain yli tonnissa metrissä käytiin. Matkalla oli myös pueblo de Algaida, ei näkynyt terroristas.

Nyt jo hymyilyttää kun alhaalla lämpimässä, takkia ei ole vieläkään saatu päältä mutta pitsa maistuu! Tämmöinen kioski josta myydään itse tehtyä pitsaa ulos. Namia on!

Auto on huollossa ja David lupaili jopa tälle päivälle. Oli kyllä niin kiireinen ettei edes uskaltanut kysyä että ehtiikö tehdä muutakin, olla tyytyväinen jos jarrut toimii.

Kun meillä on se ylimääräinen päivä mopoa niin kai me vielä yöksi jäädään, puskailemaan siis. Suihkussa onkin käyty jo varastoon niin ei siitäkään huolta. Edellisessä 4 yötä, alkoi oikein kodilta tuntumaan. Ehkä pitää pysähtyä toisenkin kerran pidemmäksi aikaa?

Euroopan parvekkeelle seuraavaksi.