Matkailuautolla reissussa

Niin on joku joskus sanonut ettei hyvää ja halpaa muka olisi, melkein uskoinkin. Kunnes totesin ettei se ole uskon asia, se on universaali maailmankaikkeudellinen totuus. Jarrujen huolto osineen 132€, 60km eteenpäin ja jarrujen vikavalo palaa taas, tällä kertaa yhtäjaksoisesti. Enkä edes jarrulla seissyt, ihan normaalia valtatieajoa. Eikun käännös ja takaisin Nerjaan, aamulla keskustelemaan huoltovirman kanssa, että mitäkös? Ite veikkaan että letkut hutiloitu ja vuotaa nesteet. Ihan vaan kun ilman jarrutusta alkoi palamaan. Eikä haise silleen että polttaisi, tosin tuntuu kyllä että olis jarrut koko aika vähän päällä? Otappa selvää? Voi olla että tuo tunne on vaan tunne, plasebo. No, nyt ollaan yö huoltofirman takapihalla tai siinä liepeillä.

Muutoinhan tämäkin päivä oli oikein kiva, huomattava positiivinen yllätys heti aamuun kun mentiin naapurikylään katsomaan linnaketta, Castillo de San Miguel Almunecarissa. Oli odotus että pikkuinen kasa kiviä seinien muodossa, mutta sepä olikin oikein hienossa kunnossa ja museoitu niin että siellä oli informaatiopisteitä eri kohdissa. Oikein mukava tutustuttava. Ja sitten vielä että samalla 4€ lipulla pääsi sisään arkeologiseen museoon!

Museoitumisen jälkeen maistuu pikku huikopala. Hyvää oli vaikkei paikasta ruokalistaa löytynytkään, mutta tilattiin ns.mututuntumalla. Laura olis kyllä halunnut tapaksia, mutta homma eteni sitä vauhtia ettei siinä pysynyt vuoristovuohikaan perässä! Hyvät leipäset tuli! Yllättävän paljon raikastaa tuo tomaattisose, tuore sellainen ja sitten oliiviöljyä luraus päälle. Kahvithan täällä on aina loistavia, ei ole tarvinnut valittaa siitä.

Nerja ja Almunecar välillä on muuten todella mukava mutkatie (N-340) ajella mopolla ja sillä välin oli tosipaljon hienoja puskaparkkeja! Kylläkin täynnään autoja, mutta todella hienot maisemat! Ja se että on paljon autoja luo myös turvallisuutta, vähän sellainen flocking ilmiö. Nähtiin matkalla myös vuorivuohia, Laura yritti ottaa kuvaa mutta olivat nopeampia. Ei jaksanu sinne enää ajella kun pimeäkin, sama olla tässä, vaikka onkin vaan teollisuusalue.

No, sitten saatiin auto. Tyytyväisyydestä hykerrellen, olihan huolto ollut halpa ja hyvä! Eikun tie kutsuu ja etiäpäin! Mentiin Lauran painostuksesta Benalmadenan perhospuutarhalle. Ei se hirveen iso ollut, mutta trooppinen ja olihan ne leijailijat aika hienoja ja oli siellä myös kilppari ja joku minikenguru, on niillä nimikin, semmonen kissan kokoinen. Vahva suositus siis tällekin!

Sitten matka jatkui kaupalle, juu paikan nimi on “Kauppa”. Suomitavaraa siis, jokin, veti meitä bingoon! Eiku kauppaan. Ei me sinne asti päästy kun se jarrujen vikavalo alkoi palamaan ja sitten tiet kapeni, ei ollut parkkia ja sitten mieli synkkeni ja sitten päätin että nyt lähetään takasin. No, kohta hyvää pastaa. Hyvä ruoka, parempi mieli? Ainiin, ostettiin sitten pastatarpeet. Täällä kun eivät harrasta ruokakermoja lain, enkä ole kyllä muitakaan kermoja huomannut niin on ostettu youghurttia. No yritettiin, tuli piimää, tehtiin siitä. Hyvää on piimästäkin tehtynä! Näköjään ihan sama mitä sinne heittää sekaan, hyvää tuppaa tulemaan!

Hunajaa nää ei tunnu myyvän muuten missään, ehkä Suomi Kaupassa sitten? Josko otetaan uusi yritys huomenna? Aamusta sitten virmalle ja siitä toivottavasti etiäpäin ilman punaista valoa kojetaulussa.

Diesel 1,419€, kilometrejä tuli varmaan rapiat sata, jos mopoilu jätetään laskuista siis. On niitä 5000km jo kaikkiaan about.