Matkailuautolla reissussa

Kello 8.00 reipas kävely tallerille ja siellähän David jo odottikin, tapansa mukaisesti kiireisenä puhelimessa. Tuli heti jutulle että mitäs? Kun sanoin että problem, break light came again. He just asked for the key and started towards el carro. Jossa Laura oli pelailemassa Dualingoa, taisi olla yllätys, en tiedä, mutta samalla kyydillä tulivat virmalle. Mietti että olisiko nestettä lisättävä, mutta mekaanikolla oli heti idea, ratti ääriasentoon ja auton alle. Sehän se oli, jonkin sortin kosketushäiriö. Vähän aikaa näpelsi ja valo katosi, matka jatkukoon! We are here to serve oli Davidin logan. Mukava ukko!

Deja-vu yllätti meidät taas, samaa tietä ties monettako kertaa. Joka kerta Laura on yrittänyt ottaa kuvan Los Angeles kyltistä, mutta aina kohtalo puuttuu peliin ja niin nytkin. Isot heinäkuormassa olevat rekat tuli eteen juuri oikea aikaisesti. Ei kuvaa, tai on, niistä rekoista. Mutta ajatus oli kertoa että Losissakin käyty melkein, ainakin ohi ajettu.

Sit tutkimaan että missäs olis camping jossa pääsis jo suihkuun, olis nimittäin jonnii verran tarvetta. Onni oli puolellamme, tai otimme hänet meidän puolelle sillä päätöksellä että lähdettiin ajoissa liikenteeseen. Tämän ansiosta oltiin myös ajoissa perillä, ennen puoltapäivää, jolloin edelliset aina lähtevät. Tässä maailmankolkassa kun ei voi näköjänsä varata näitä paikkoja, vaan sisään otetaan sitä mukaa kun tulijoita on. Oltiin aikalailla ekoja, Camping Parque Tropical, oikein mukava vehreä paikka. Yksi yö vain tässä ja sitten Tarifaa tai ainakin etelää kohti. Riippuu nimittäin siitä saadaanko järkevältä vaikuttava säilytyspaikka autolle Tarifasta, kun niitäkään ei tietenkään voi varata etukäteen. Joko siis auto jää siihen ja kyytiläiset laivataan Afrikan puolelle, tai sitten jatketaan tyynesti eteenpäin. Onni valitsee tämänkin meidän puolestamme.

Eilistä pastaa herneillä paranneltuna (unohettiin laittaa ne eilen). Ja terveelliset elämäntavat kun on pop, niin hedelmäsalaattia (josta uupui omenat, kun taisin unohtaa ne kauppaan, ei ne ainakaan täällä ole).

Ainiin, käytiinhän me matkalla siellä Kaupassa. Pysäköitiin siihen kaupungin laitamille ja käveltiin Los Bolichesiin. Yleisin kieli jota kadulla tai missään kuulin oli Suomi. Eilen muuten kaupassakin joku kuuli kun pähkittiin että missäs se kahvi on tässä kaupassa ja tuli auttamaan, suomeksi tietenkin.

Matkalla pysähdyttiin puoleks tunniks ruuhkaan, joku auto oli hyytynyt keskelle tietä ja tilannut sitten noudon. Erikseen hinausauto ja taksi. Pari autoa pääsi ohi kerrallaan ja tietysti koko Malaga olisi halunnut.

Täällä ei muuten autokoulussa opeteta mitä varten kiihdytyskaistat ovat, tai sitten se ei vaan mene jakeluun? Se on ennemminkin sellainen arvontakaista, että menisinkö vai enkö? Sitten kun “kiihdytyskaista” on päättymässä niin tekee espanjainen päätöksen että kokeilenko painaa kaasua ja kiihdyttää tästä noin 60km/h vauhdista sataankahteenkymppiin 25 metrissä, vai painanko jarrua ja pysähdyn? Hämmentävän moni pysäyttää auton siihen kiihdytyskaistalle. Osa tekee päätöksen “molemmat”, siinä vaan seurailee kun radalle yrittävä auto kiihdyttää ja sitten palaakin jarruvalo. Yritä siinä sitten sopeuttaa oma toiminta siihen? Yleensä painan kaasua. Eivät ole vielä kylkeen tulleet.

Täälläpä onkin lämmitetty uima-allas, tuskin sekään mikään palju on mutta onhan se nyt kokeiltava, sinne siis!