Matkailuautolla reissussa

Sieltä se una mas, tulee kuin ei mitään. Ihan alan olla kuin espanjalainen. Ja kaikki ymmärtää. Vielä kuin sen dos mas osaisi niin alkais olla sukua Francolle tai Miguelille. Johtotehtäviä kohti joka tapauksessa. Pitänee hakea töitä täältä? Luulen että Uunon tapaan olisin kohta kenraalimajuri, sen verta vahva alkaa olla osaaminen. Vielä kun oppis kieltä koneella kirjoittamaan?

Onhan siinä jotain kaunista ja kaunista yhtä aikaa, laittaa vaateliikkeen nimeksi Malo Mujer, paha nainen jos osaan oikein kääntää.

Tätä mie kans kovasti ihmettelen, että miksi vessoista heitetään ne laskettavat suojukset pois? Siis vessassa ei vaan ole sitä suojusta. Miksi? Eikö se oo kivempi istua leveälle muoville kuin ohuelle klinkkerille johon possibly on kustu päälle? Ehkä se oon vaan taas mie, eikä espanjalaiset, kun ne ei kuse reunoille ikinä? Vaan entäpä miksi sitten suljetaan automaattiset vessan valot vartti sekuntin kuluttua kun pöntölle istahdettu? Onko siihenkin syy? En tiä, harmitti vähäsen taas  Noniin taas meni vessaan jutut, pyydän anteeksi! Niin kai kaikkihan muuten päätyy lopulta sinne minne me kaikki. Kauniiden valokuvien hautausmaalle. Mitä meistä koskaan jäljelle jää, kuin valokuva. Sitten hyvässä tapauksessa joku ostaa sen kuvan antikvariaatista, sen missä ollaan ilman hymyä perhepotretissa, tai sen jossa äiti on lapsensa kanssa rannalla? Sen missä on iloa. Sen missä surua. Mustavalkoinen tai värillinen, elämä on läsnä. Kunpa päätyisin valokuvaan.

Kaunis on paikka, on. Tämä.

Vanhoja valokuvia, elämää on siinä.

Vähän lepäillään tässä, en tiä, ehkä käydään vielä tapaksilla, tai sitten ei. Aamulla kuitenkin ajoissa etiäpäin, aamupala tehdä valmiiksi. Leipäpalaset ja limut, sillä kai aamun pärjää?