Eka ratapäivä

Yö. Kello 02.30, tiedän ajan koska klo 02.33 tilanne oli ohi ja tarkistin kellosta. Ininää! Ystävämme Isla Christinasta on selvinnyt tänne asti. Vannon hänen kohtaavan ennenaikaisen kuoleman ja sytytän valot. Lähtö on lähellä. Laura heräilee valoon ja jupinaani. “Se pirun itikka” sanon. Haa, onneksi auton katto on sisältäkinpäin vaalea, typerys paljastaa itsensä jopa liian helposti. Kiinni jäi, loppui maallinen matka. Hetkisen tarkistan, ei ääniä. Homma hoidettu! Valot pois ja untenjatkoille. Mulla on sellainen mielenkiintoinen kyky että voin jatkaa samaa unta jos haluan, jatkan siitä mihin jäin.

Radalla, harjoituspäivä, eipä tässä juuri katsomista ole. Mopot surahtaa ohi, prämpräät!

Huomenna ehkä hitusen mielenkiintoisempi kun aika-ajot, tosin ei siitäkään muuta näe kuin ohiajavat yksittäiset pyörät. Varsinkin kun ns.iso ruutu on älyttömän kaukana, ettei voi edes seurata tilannetta muuta kun tietty mobiilista. Miten näitä aikoinaan on seurattu, ei mitenkään. PräätPräät vaan.

Siinä iso ruutu josta seurata kiikareilla.

Ei sitten tullut tarkastettua ettei Portugalissa saa myydä kaljaa urheilutapahtumissa. Nollakaljaa on, eipähän kulu rahat jos jotain positiivista etsii. Kisapäivänä sentään on edes vähän jännitystä, ohitusyrityksiä, kilvanajoa. Nyt vasta muistan että niinhän se oli tylsää F1 kisoissakin, ohiajoa jos ei satu kilvanajo kohdalle. Ralleissa paljon enemmän katsomista, kun jokainen ohiajo on jollakin tapaa jännittävä. Mutta juu F1 sentään myytiin kaljaa. 🙂 Eri maa, eri tavat. Tänään lähetään ajoissa pois, E sarjan haluan vielä kattoa, että millaset äänet niissä lie? Ja sit tuolla on mopoja näytillä, käydä tutustumassa. Ei jaksettu E sarjaakaan, näkee ne huomennakin. Ääni kuultiin, ihan kuin hävittäjä menis yli. Tosin niitä meni varmaan monta ja kuunneltiin aidan takana 🙂

Ei nää kyl tapahtumaa osaa järjestää. Ei mitään infoa missään, ei kerrota edes missä merchandise pisteet on, kaupanteko ei kiinnosta. Ei yhtään karttaa missä mikäkin on. Ei mistä bussit lähtee. Fanzonella oli kaljanmyyntipiste, yksi kassa ja kilometrin jono. Ei pelkoa että tienaisivat. Oppiin suomalaisille festareille sanon minä!

Hypättiin ekaan bussiin meni minne meni, meni Portimaoon. Me asutaan Lagos. Noo, naapurikaupunki eipä hätiä mitiä. Tuleepahan tutuksi. 50/60 se oli ja 50 toteutui. Sain satamakaljan.

Laura otti valkkarin, koko setti 3,5€. Pakko olla jotain verotuksellista siinä polttoaineessa kun kaikki muu on edullisempaa.

Käydään tässä isommassa cityssä syömässä ja sitten jollain pelillä Lagos. (Portimao pop.60278, Lagos pop.33494)

Oiskohan se tällä erää, jatketaan vaikka ruokakuvauksilla ja kotiin selviämisellä?

Leave a comment