Iltapalaksi oli salaattia, pari pihviä ja bataattiranet. Kylläpä meitä hemmotellaan!
Ainiin, hemmottelu on taattu kun sen tekee itse! Huijasin, 2,5 pihviä koska Lauralta jäi jämät.
Sagres, tuulee niin pirusti että kävely on vaikeaa.
Pestiin vaatteet itsepalvelupesulassa jonka kuivausrumpu ei toiminut. Pihalle ei voi laittaa kun tuuli vie kaiken.
Tuossa ois semmonen linnoitus, käytäneen siinä vielä ennen sadetta. Sitten pitäs sataakin viikko, eikä mitään pakotietä, koko niemimaa sateen kourissa. Ja tuulen. Tai eikaise nyt koko aikaisesti sada, toivomme. Kävimme, komiat oli maisemat, itse linnoitus oli ennemminkin seinä joka esti pääsyn niemenkärkeen. Mitä lie haluttu suojata kun takana oli tämmöistä kivikkoa?
Vai onko se vaan refugee, että kun valloittaja saapuu niin siirrytään seinän taakse katsomaan kun kylä palaa?
Nyt sitten jämäruokien henkiin herättelyä. Ostettiin chorichoa joka lisätään vanhaan kastikkeeseen ja pastaa lisäksi. Sinnehän se upahti, vähän kun pinnalle vielä sinihomejuustoa ja emmentalia, ei täällä nälkään kuolla!
Nyt kun sade taukosi niin käydäänpäs kävelyllä, ihan takkia niskaan kun tuuli on ainakin 15m/s.
Kävelyltä löytyi julkinen kirjasto.
Josta 2 suomalaista kirjaa! Pitänee viedä vaihtarit aamulla takaisin…
Ihme kuoppia laajalla alueella, tulee mieleen kuopataanko tänne jätteitä vai mitä?
Mitä 1400 luvulla, sitä heti perästä 2000 luvulla. Se oli näin iso vonkale, vuan irti pyristeli ennen ku sain kuvan!
Kateltiin tuossa kohteita kylmille mahdollisesti sateisille päiville, niin voi pojat! Täällä on ja vaikka mitä! Parisenkymmentä Unescon world heritage kohdetta, kivikautisia asuinpaikkoja Stonehengeä vanhempia. Eiköhän saada aika kulumaan.
Ja stten hetki uuden kirjallisuuden parissa ja nukkumaan pyykkituvan puhtoiseen tuoksuun. Detergent, tuo mielituoksuni.
Matkailuautolla reissussa 
Leave a comment