Matkailuautolla reissussa

Miten maailma heittelee näin? Pitkään ollut työttömänä ja nyt kun viimein alkaa haaveilemaan että jospa jotakin, niin kaksi kyselyä ihan ilmasta repäistynä samana päivänä. Joensuun yliopistolle ja johonkin AI startup firmaan, no jälkimmäinen suosituksen perusteella mutta silti. Ensimmäistä enemmän ihmettelen, tuntematon ihminen, ainoa linkki Joensuu. No pittee olla tyytyväinen. Kai sitä jottain ossaa tehä, tai sitten on vaan lumpsakka tyyppi? Veikkaan jälkimmäistä. Kuka ylipäänsä osaa tehdä jotain yli odotusten? Kyllä ne on harvassa. Mie ainakin keksin suurimman osan ajatuksista ja tekemisistä ihan on the go. Ikinä en oo valmistautunut mihinkään. No eipähän jännitä niin kun menee vaikka esiintymään kun ei tiedä etukäteen mitä tulee puhuttua? Tosin jännitän kyllä esiintymisiä ihan älyttömästi, silti. Mutta enemmän jännitän jos suunnittelen, eli en suunnittele jatkossa.

Vettä sataa, Laura pötköttää. Ei tämä etene, tosin miksi aina pitäisi? Kun kotia pääsee niin pääsee remontoimaan, sitten etenee. Sähköt niitata vielä kattoon ja tapettia seinään. Sitten on valmista. Jaa mikä? On ikinä valmista? Holtittomuus ja typeryys, ainoat valmiit asiat.

Työhaastattelu sovittu maanantaiksi, ettei tässä perkale vielä käy niin että joutuu töihin? Mie vähän olin ajatellu että vuosi vielä, sinne riittäis rahat tällä elämän tavalla. Mutta eikai sitä tiukillekaan kannata vetää, että antaa tulla vaan.

Olin myös ajatellut ettei IT hommia enää, mutta niitähän nuo tuntuis tarjottavan. Tosin mitäpä muutakaan mie osaisin? Olis kyllä pari ideaa, mutta jaksaako taas yrittäjäksi? Ehkä katson ensi talvena. Ainiin, oonhan mie yrittäjä koko ajan, on vaan niin pientä ettei itekkään tajua. Matkailuajoneuvojen turvallisuustuotteita olis kaupan. Siihen se toinen ideakin liittyy, Suomessa harvassa camperien huoltopaikat. Hirvee jono aina. Semmosen jos laittais ni ei olis asiakkaista pula. Löytyykö asentajia kaveriks? Laitamma Tampereelle. Toinen on nettihommia, sitä ei kannata avata kun taas varastetaan idea, 2 kertaa jo viety kun puhunut liian avoimesti. Ai niin, on kolmaskin, liikaa on.

Palataas pinnalle. Astian pesuun, jotta voi tehä ruokaa. Masu täysi. Pitäskö vielä päräyttää ajatuksia maalimalle?

Noniin, ihmiskuntahan on niin alikehittynyt. Puhe, alikehittynyttä, miten ei olla keksitty mitään muuta parempaa tapaa viestiä? Todella paljon ajatelluista ajatuksista jää sanomatta kun ei ole keinoa. Ei ole muuta kuin läpytellä lihaa lihaa vasten että saadaan ääni aikaiseksi? Saati että se vastaanottaja käsittäisi puoliakaan siitä kun se puhe pitää käsitellä. Sitten eleillä yritetään korjata virheitä. Tämä on tuhoontuomittu kokeilu.
Jotenkin jopa odotan aikaa että ihmisiä ei ole, kone ja koneäly etsii paremmat tavat.
Aivot on hieno ja järkevä kokonaisuus, jos, arviolta, 90 miljardia neuronia ja puolisen miljoonaa synapsia. Laskepas montako 8, no vaikka 64 bittistä yhteyttä löydät?
Niin monta ettei ole ihme että muistetaan joka kadunkulma jossa on käyty.
Jokainen keskustelu joka on keskusteltu (no en mie muista, mutta tiedän ihmisiä jotka muistavat). Jos ajatellaan että yksi pienempi yhteys olisi vaikka yksinkertainen muisto, laajempi kuva. Ja jokainen neuroni ja synapsi voidaan käyttää ns uudestaan. Se luku moninkertaistuu niin paljon että mahdollisuudet ovat rajattomat, no ei tietenkään, mutta siltä se tällä osaamisella ajatellen tuntuu.
Miten tällä kapasiteetilla on päästy vasta tänne? En vain kykene ymmärtämään?
Sitten heti kun vanhenee, niin ei muista enää mitään, sanat hukkuu. Tuntuu että itsekin hukkuu osaamattomuuteensa. On kyllä surkea olo, ihmisenä, ihmisyyden puolesta.
Sitten kirjoitellaan tällaista tekstiä, josta uupuu jopa ne painotukset jota puheessa on. Ei johda mihinkään tämä.

Nyt Mika hiljaa, ei sinusta mihinkään ole. Ollaan hiljaa lällällää! Eikun kahden se oli ja eihän sitä bändiä saa enää edes mainita.