Matkailuautolla reissussa

Pitäähän se vähän reissusta statistiikkaa myös jakaa, eihän se ole automatka eikä mikään josta ei tietoja ylös kirjata! Helpointa tietysti laittaa Google seuranta päälle niin se piirtää jonkinmoista kippuraa missä sitä on viiletetty. Välillä kyllä heittää häränpyllyä mutta sinnepäin. Ja nämä kuvat otin ihan itse kun ei se piirrä käppyrää kun päivältä, jollei lataa dataa jonnekin ja itse käpistele.

Alkuseikkailu oli siis Espanjaan, näköjään 3560km. 8 päivää meni siihen meidän tahdilla. Paljon kaunista ehdittiin tähän mennessäkin jo nähdä, vaikkakin myös kylmää alkumatkasta. Varsinkin Tampereelta Helsinkiin, jota ei siis näihin kulutuksiin ole laskettu. Tai itseasiassa on, koska Tallinnan osto on mukana. Eli litraa per kilometri tässä ei voi ottaa huomioon, ne on miten on. Loppuun laitan kokonaiskulutuksen, se lienee suurinpiirtein kohdillaan?

Seuraavaksi pyörimmekin Espanjassa, alkoi olla lämmintä ja hymyilytti, nähtiin ystäviä, syötiin hyvää ruokaa ja vuokrattiin skootterikin, nähtiin kauniita paikkoja, luolia ja vuoria. Tosin vuorilla oli kylmä ja lunta, tuulista ja Lauralla ruokamyrkytyskin. Autoa rempattiin myös huolella. Ja käytiinhän me Marokossakin, Tangeriin tutustumassa. Eipä tarvitse sinnekään enää, kaunis paikka, mutta vähän tympeä. Ehkä se Ramadan vaikutti myös ihmisiin, no vaikuttaahan se kun syödä ei saa eikä tupakoida.

Sitten vähän Portugalia, Espanjaa ja taas Portugalia. Motokisoissakin käytiin ja siellä oli kuuma! Monenmoista kivikautista nähtävyyttä, isoja ja pieniä kaupunkeja, monta tapasta ilmaiseksi ja maksettuna. No eikai ilmaista mikään, mutta hyvin mielikuva asetettu kuitenkin. Ja hyviä ne on, mieluusti vaihtaisin tätä meidän ruokakultuuria hieman eteläeurooppalaisemmaksi. Pienempiä ja parempia annoksia useammin.

Sitten viikko Lissabonissa, jonka piti olla matkan kohokohtia mutta päätyi katastrofiin kaverin joutuessa sairaalaan. Pikaisia toipumisia Maurille! Yhdessä matsissa ehdittiin yhdessä käydä. Ko.viikon jälkeen siirtyminen Barcelonaan, josta Lauralla oli lento takaisin kotisuomeen. Allekirjoittaneella epämääräiset suunnitelmat ajella “jotain kautta takaisin”.

Loppumatka olikin sitten ajaessa haipakkaa, pitkiä päiviä, välissä tietysti vierailu alpeilla Anteroa ja Filomenaa sekä kissoja ja koiraa moikkaamassa, mökkiä arvioimassa. Uskoisin että kulutus tässä on ollut rajumpaa, ihan jo mäkisten maastojen vuoksi ja tietysti pakarin irtoaminen oma juttunsa ja saattaahan se olla että kaasujalkakin painoi ihan eri lailla kun ei niitä nähtävyyksiä enää…

Yhteensä matkaan kului, antaa tai ottaa, 1410,92 litraa dieseliä, rahaa paloi tähän hupiin 2270,79€. Lisäksi tietysti auton huollot ja kilometrien tekemä kulutus autolle. No mutta tulihan siinä ajettuakin yhteensä 12645 kilometriä ja oltua reissussa tasan 11 viikkoa, eli 77 päivää. Lauralla viikko vähemmän. Laskelmathan näyttäisi että keskikulutus olisi ollut 11,16 litraa sataselle. En ihan usko, varmaan on joku ostos jäänyt merkkaamatta? No riittävällä tarkkuudella mennään ja kyllä tuolla allekin 11 kulutuksen pääsee jos matkaa ajaa, että voihan se olla tottakin, pääasiassa kuitenkin pitkää matkaa tasaisella vauhdilla.

Tämän viimeisen stintin ajoin siis viidessä päivässä, välissä Italian pysäkki. Ei meikäläinen oikein nopeammin haluaisi edes ajaa. Oli siellä viimeisenä yönä jännityksen paikkojakin taas, en jotenkin saanut unta viimeisenä yönä niin lähdin sitten ajamaan ajoissa. Tällä näkyvyydellä ja välillä kun piti pistää pitkät pois niin näkyyvyys on tätä. Ja koirahan sieltä juosta jölkytteli eteen, vanha sellainen. Onneksi sain hiljennettyä niin ei jäänyt viimeiseksi ylitykseksi vanhuksella. Samalla tiellä näin alle jääneen kissan, sekä myöhemmin haikaran. Pakkoko se ihmisen on tehdä näitä pimeitä kapeita teitä ja sitten vielä ajetaan 70 rajoituksella yhdeksääkymppiä? Jatkuvaan meni nimittäin autoja ohi. Siitä ns.jännittävästä ajopäivästä unohtui kertoa pari asiaa, ensimmäinen ja viimeinen pysäytys koko matkalla sattui Puolaan tultua, poliisi viittelöi sivuun. No mie tietysti että näinhän se on taas kaikki maksut maksamatta ja autokin pörisee että saakohan tällä edes ajella tässä kaupungissa? Niissäkun on niitä rajoituksia saastuttavuudelle etc. No sivuun kun pääsin niin äijä huutelee No No! Mie että mitä? No stop, alahan männä siitä! Ja sieltä tulee toinen ukko joka kiroilee sille että mitä sie näitä pyssäyttelet? Huoh, pääsin jatkamaan pörinöintiäni. Sitten vähän pätkää niin edessä oleva kuorma-auto ottaa äkkijarrutuksen ja meinaa ajaa henkilöauton perään, mie väistän viereiselle kaistalle. Sinne se jäi keräilemään ja jäi pitkälle taakse, varmaan lenteli kamat pitkin ohjaamoa. Vähän ajan päästä ajoi vauhdilla ohi. No tästä varmaan tunti, niin näin sitten kolarin, 4 autoa peräjälkeen henkilöautoja tosin. Hulluja nuo puolalaiset! Ajamaan siis, ainakin ajohalut on kovat, taidoista en mene takuuseen? Ihan pienilläkin teillä, missä rajoitus on 90km/t ja se pinta on mitä on, hirveää tilkkutäkkiä ja kuoppaa kuopan perään. Niin ihan varman on että jos ajat rajoituksien mukaan niin kohta menee joku rallikuski sataakahtakymppiä ohi, silloin kun vastaan on tulossa joku. Metreistä aina kiinni että ehtiikö vai ei? En tiä, mutta ei yhtään ihmetytä että Rovanperä voitti junnuna Latvian rallimestaruuden. Ei sillä, kova sällihän se ja hieno saavutus. Mutta ei se kyllä mitään ajokansaa ole, taidoista on kova luulo muttei sitten sitä juustoa leivänpäälle.

Nyt sitten Suomessa, yrittäen päästä rutiineihin kiinni. Ehkä se sieltä. Täältä tähän ja sinne tai ainakin sinnepäin. Hyvää kesänalkua kaikille toivottelemme!